...vaikkei tyttö ole vielä edes poikaa tavannut. Se on hassua! Välillä on vaikea saada ajatuksia irti koiranpentuhaaveista, kun pitäisi keskittyä esimerkiksi tenttiin lukemiseen. Eilen suunnittelimme pentulaatikkoa ja sen sijoituspaikkaa; lopulta päädyimme valitsemaan olohuoneen rauhaisan nurkan sopivaksi pesäpaikaksi, toivottavasti Bambukin sen sitten aikanaan hyväksyy. Laatikosta tulee suojainen ja osittain katettu, mutta kuitenkin se on osana meidän jokapäiväistä elämää, ja pennut saavat tottua kodin ääniin pienestä pitäen. Kasvettuaan pikku pötkylöillä on sitten tilaa juoksennella vapaana asunnossa, keskellä kodin touhuja, sillä omaa pentuhuonetta kolmiostamme ei koirille oikein riitä. Pennut ainakin sopeutuvat elämään ihmisten kanssa ja toivottavasti elämä on sitten helpompaa luovutuksen jälkeen suuressa maailmassa.

kuvassa Bambu 8 viikon ikäisenä