Onko siitä todellakin vuosi kun pieni Lennokki syntyi? Voiko sitä enää kutsua pennuksi, nappulaksi ja natiaiseksi...? Toisen koiran rooli on varmasti aina pysyä sinä pentuna ja ihan junnuhan Lento muutenkin vielä on :) Kuitenkin ensimmäiset juoksut ovat nyt takanapäin ja kokoa on aikuisen verran, aika on rueta syömään aikuisten ruokaa ja rueta tekemään aikuisten juttuja, kuten nostaa rimoja pikkuhiljaa agilityssä.

Lento on aina ollut hulivili ilopilleri, joka valtaa koko tilan siihen saapuessaan, mutta samalla myös oikein "tervejärkinen" otus. Alle puolenvuoden ikäisenä keskittymiskyvystä ei juuri ollut tietoakaan, mutta nyt Lento selvästi jo pohdiskelee opetettavia juttuja ja joskus jopa hoksaa jotain oikein nopeastikin. Lento on myös tietyllä tavalla mammantyttö, mikä on välillä ongelmallista agilityssä, kun pitäisi irrrota esteille ja olla itsenäisempi. Tämä kuitenkin tuntuu nyt olevan korjautumassa, kun olen panostanut kaiken harjoittelun tälle osa-alueelle. Lento on mielestäni oikein rohkea tyttö, mutta samalla kuitenkin tarvitsee paljonkin tukea uusiin ja ihmeellisiin asioihin. Luulen että ilman riittävää tukea Lentosta olisi voinut tulla hyvinkin säikky tai tempperementti olisi voinut purkautua väärillä tavoilla, koska tempperamenttia ja terävyyttäkin kyllä löytyy... Mitään murrosikää en ole vielä Lentolla huomannut, mutta johtuu ehkä vertailukohdasta (Bambu ei suostunut toimimaan puoleen vuoteen ollenkaan yhteistyössä murkkuikäisenä). Ehkä murrosikä ilmenee juuri tietynlaisena itsevarmuuden puutteena ja "mörkövaiheena". Toimintatarmo on Lentolla on aina ollut kiitettävä (kotikoiralle ehkä hieman liiallinen...) ja Lenton kanssa touhuaminen mukavaa. Onneksi saimme Lenton perheenjäseneksemme, en ihanampaa koiraa olisi voinut toivoa!